Pian, ellei jo nyt, ollaan murroksen edessä. Suuret ikäluokat eläköityvät ja jättävät jälkeensä paljon täytettäviä johtotehtäviä. Vaje pitää pakostakin täyttää osittain nuorilla esimiehillä. Eikä siinä mitään, mutta ovatko he kaikki valmiita niin suuriin kenkiin?
Usein nuorille työuraansa aloittaville esimiesrooli on tavoitteissa ensimmäisenä. Se ei tarkoita, että he olisivat johtamisessa hyviä. Kaikkien kaveri on kiva olla ja statussymboli kiehtoo, mutta taloudellinen vastuu, kaikkien huomioiminen ja rakentavan palautteen antaminen ovat haasteita, joissa vaaditaan kokemusta ja joita monet esimiehet eivät hallitse. Monille on myös vaikea myöntää, että ei ole työssään hyvä eikä siinä viihdy – statuksesta pidetään kiinni kun se kerran on saatu.
En sano, että tämä on vain nuorien ja ehkä kokemattomien ongelma, hyvä johtajuus ei aina katso ikää, koulutusta tai kokemuksen määrää. Tosiasia kuitenkin on, että väärän henkilön valitsemisen riski korostuu, kun paineet ovat suuret ja paikkoja täytettävänä paljon. Hakuprosessista tai – kriteereistä tingitään helpommin, kun ei ole aikaa etsiä.
Yritysten olisi siis tullut olla hereillä jo viime vuosikymmenellä. Ilman pitkäjänteistä henkilöstösuunnittelua on vaikeampi reagoida nopeasti. Jos juna meni jo, voisiko ratkaisu olla rekrytointiprosessin ulkoistaminen asiantuntijalle?
Tilaa RSS